Masuu

Tässäpä kuva masusta. Nyt kyllä viikkoja kasassa jo 16 :)

Ulkona

Täällä kaikki hyvin! Sää voisi toki olla aurinkoisempi, mutta oikeilla varusteilla ulkoilu sujuu tälläkin säällä. 

Masussa kaikki näyttäisi olevan hyvin. Kävin ultrassa omaan piikkiin juhannus viikolla ja silloin oli viikkoja kasassa 8+3, nyt viikkoja jo 10+1 :)

Ensi viikolla ekat verikokeet ja 16.7 eka kunnan tarjoama ultra. Paha olo vaan jatkuu ja on todella paljon voimakkaampi, kuin ekassa raskaudessa.

Tässä vähän tän päivän touhuilua: 

Summerflu

Kyllä meikäläinen on taas flunssassa :( nuha, lämpö ja yskä yhdistettynä pahoinvointiin ei oo kyll ihan mun lemppari olotila!

Nyt oon tosiaan viikon verran voinu tosi huonosti. Aamulla on huono olo päivällä vähän helpottaa, mutta illalla olo taas huonontuu! Olin autuaasti unohtanu, että miten kamalaa tää on. Ihan kyllä itkettää tää voimattomuus ja jatkuva kuvotus :(

Eka neuvola

Heippati hei!

Nyt on eka neuvola varattu. Työkiireiden takia se on vasta juhannusviikolla keskiviikkona. Toivon niin valtavasti, että kaikki menee hyvin ja masukki porskuttelee masussa loppuun saakka ja voi hyvin!

Nyt on tullut ensimmäisen raskaus ajan muistoja mieleen, kun ainakun menee esim. vessaan niin jänniittää, että tuleeko verta tai jos masussa on outo tunne niin taas alkaa pelottamaan.

Nyt pitäisi tietty rentoutua ja luottaa luontoon, mutta on se vaan niin vaikeeta. Niin kun tuo ukkeli sanoi, "niin miksi stressata sellaista jolle ei voi itse mitään." Niinhän se on!

Omasta olosta vielä, että väsymys on aika valtaisa, huono-olo menee ja tulee ja rinnat on tosi arat. Päälmmäisenä vaivana on väsymys!

Terveellistä

Tässä tän päivän lounas, hirveesti tekee mieli kaikkee raikasta. Tätä ennen söin kyllä myös jätskin ;)

Mitäs sitte tehdään?

Niin yritän tässä muistella, että mitäs sitte piti tehdä kun on raskaana? Juu ainakin neuvolaan pitää soittaa, millos sinne piti muuten soittaa... joitakin juustoja ei saanu syödä, tiettyjä kaloja ei saanu syödä....mitä kaikkee! Hhmp pitääpä kaivaa arkistoista kaikki raskauteen liittyvät vihkoset ja kirjaset.

Jotenkin nyt on niin onnellinen olo, että koko ajan odottaa, että tääkin menee keskin, niin kuin se meidän ensimmäinen raskaus ennen pojua. No eipä auta ku nauttia tästä hetkestä ja toivoa parasta :)

Ihanaa uutta viikkoa kaikille!

Ei mulla muuta

Myöhässäkö?

Kyllä nyt jänskättää. Menkat on jo kolme päivää myöhässä, mutta en oo tehny testiä vielä. En ollu ostanu testiä valmiiksi kotiin ja perjantaina olin iltavuorossa, enkä ehtiny kauppaan. Tänään vihdoin sain testin ostettua, mutta haluan odottaa aamupissaa, joten aamua odotellessa.

Maha on kyll ollu oudon tuntuinen monta päivää ja oonkin koko ajan aatellu, että nyt ne menkat alkaa, mutta eipä oo näkyny :)

Jännittää ja ihana huomata että jännittää tosi positiivisella tavalla! Kun mielessä on kuitenkin ollu paljon pelkoja uuteen raskauteen ja toiseen lapseen liittyen.

Ei vielä!

Ensimmäinen yritys takana, ei vielä tärpännyt :( Pettyneitä toki ollaan, mutta erilaiselta tämä tuntuu kun silloin ekalla kerralla. Nyt voi onneksi mennä halaamaan rakasta pojua.

Kevään tullessa kovaa vauhtia, pojulle hankittiin ensimmäinen pyörä! Sellainen ilman polkimia oleva versio. Edessä on siis vauhtia ja vaaratilanteita. ;)

Ai niin ja pihalle suunnitellaan jättimäistä hiekka-aluetta, sillä täällä meillä asuu pieni kaivinkoneenkuljettaja!

Aurinkoa kaikille!

Kipeenä

Pakko avautua tänne! Meikäläinen makaa sängynpohjalla kovan kuumeen kourissa. Tai siis makaisin, jos ukkeli ei olis reissussa ja meikäläisen vastuulla ei olis pojun viihdyttäminen.

Onneksi poju aika kivasti jaksaa leikkii yksikseen, sillä nyt mulla on niin huomo olo, etten jaksa tehdä mitään. Joka paikkaa särkee ja kuume vetää olon tosi huonoksi.

Muistelin ensimmäistä raskauttani ja muistin, että silloin alku raskaudesta olin todi flunssanen ja nyt ajatuksiin hiipiikin ajatus, että tilanne olisi sama kun silloin...

Jännitys tiivistyy

Huh heijaa! Vielä muutama päivä ennen kun annan itselleni luvan tehdä raskaustestin. Kovasti on ollu väsynyt, nuutunut ja flunssanen olo. Rinnat on ollu kipeet. Toki ajattelen, että kuvittelen näitä tuntemuksia, mutta kovasti olo on saman kaltainen kun edellisen raskauden alussa.

Ensi viikko onkin aika haipakkaa töissä ja toivonkin, että jaksan keskittyä töihin eikä ajatukset koko ajan karkaisi raskaushaaveiluun ;) palataan loppu viikosta, toivottavasti positiivisen kirjoituksen kera!

Oman kropan seuraaminen

Sitä on ehtiny tässä kolmessa vuodessa jo unohtaa miltä tuntuu ku alkaa seurailemaan omaa kroppaansa. Silloin ku alettiin ekaa kertaa vauvaa yrittämään ei minulla oikein ollu tietoa oman kropan toiminnasta. Suurin piirtein tiesin milloin menkat tulee, mutta ovilaatiosta ei ollu hajuakaan. Nyt taas on aika lailla tarkka tuntemus ovulaatiosta, ilman että tarttisi sitä sen kummemmin seurailla tai laskea päiviä.

Tällä hetkellä olemme siis päättäneet lopettaa raskautumisen tulemisen. Ja nythän alkaa tuo kevätkin pilkottamaan, ja eikö se ole sitä hedelmällisintä aikaa. Kovasti kyllä edelleen kaikki toiseen lapseen liittyvä pelottaa, mutta ehkä käsittelen niitä pelkoja sitten kun ne ovat ajankohtaisia.

Aurinkoista alkavaa viikkoa! :)

Me & i

Kevät on kylvämisen aikaa

Varmaankin otsikosta pystyy päättelemään mitä tarkoitan. Nyt vaan sitten odotellaan. Hullua huomata, kuinka vauvakuumeinen taas olenkaan.

Ajattelin, että en enää ikinä kokisi tätä tunnetta, mutta näin se elämä vaan yllättää! Jos jo ensimmäisellä yrityksellä tärppäisi, niin poju saisi sisaruksen tammiluussa 2014 :) pelottavan ihana ajatus.

Ihanaa keväistä ja aurinkoista viikonloppua kaikille! Ja kaikille kanssa kuumeilijoille onnistumisen iloa!

Päätös on tehty.

Kyllä nyt olemme päättäneet, että kakkonen saa tulla jos on tullakseen. Pidätän toki oikeuden muuttaa mieltäni ;)

Katsellaan kuinka meidän käy. Ennen pojua meillä oli yksi keskenmeno, joten sen pelko on taas mielessä. Muutenkin tänään mieleen muistui paljon synnytys muistoja, kun kävin ihastelemassa kaverini vauvaa sairaalalla. Tuntui hassulta kävellä tuttua käytävää ja muistella niitä omia kokemuksia. Toki päälimmäisenä onni siitä omasta pikkusesta, mutta kyllä vahvasti mieleen tulvahti pelko. Pelko synnytyksestä, avuttomuudesta, yksinäisyydestä. Edelleen vielä kahden vuoden jälkeen harmittaa ettei otettu sitä perhehuonetta!

Hui hai nyt vaan hommiin! ;)

The talk

Tänään päätin, että on aika taas yrittää keskustella ukkelin kanssa aiheesta kakkonen. Olin varautunut, että keskustelu tyssää heti alkuunsa ja siihen, että jommalla kummalla menisi hermo. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan saimme aikaiseksi varsin hyvän keskustelun. Tietenkään emme vieä päätyneet mihinkään lopulliseen, mutta kovasti näyttäisi siltä, että molemmat kallistuu koko ajan enemmän ja enemmän siihen toisen yrittämisen aloittamiseen.

Inhottavaa tässä on se, että pitää laskelmoida aloitusta rahan takia. Jotta saisin saman äitiysloman rahan, kun sain edellisestä raskaudesta pitää uuden vauvan laskettuaika olla ennen kun ensimmäinen lapsi täyttää kolme. Ja pojuhan täyttää viikon päästä kaksi, joten eipä tässä hirveästi aikaa ole. Inhottaa tällainen laskeminen, mutta minun palkka uuteen työhön siirtyessä tippui merkittävästi, joten vähän pakko laskelmoida.

Edelleen siis mietitään, mutta vähän alkaa näyttää siltä, että kohta vois kokeilla onneaan ;)

Vauhtia ja vaaratilanteita

Pikainen kirjoitus, ennen kun unihiekka valtaa silmät. Tämä viikko on mennyt erittäin jännittävissä ja pelottavissa tunnelmissa, sillä siskoni ensimmäisen lapsen laskettuaika oli tällä viikolla. Kaikki oli tähän mennessä mennyt mallikkaasti ja synnytyskin lähti käyntiin lapsiveden tihkumisella. Synnytyksen loppumetreillä kuitenkin jotain tapahtui ja kohtu repesi. Minuutista kiinni, ettei sekä vauva, että äiti kuollut. Onneksi synnytys oli naistenklinikalla, jossa on kuitenkin suomen parhaiten koulutettua väkeä töissä.

Kaikki näyttäisi nyt onneksi hyvältä ja toipuminen siskollani on lähtenyt hitaasti, mutta varmasti käyntiin. Vauva voi mitäilmeisimmin hyvin ja näyttäisi olevan täysin terve. Siskoni toki on erittäin kipeä hätäsektion jäljiltä. Tässä siis taas yksi syy miksi sinne sairaalaan mennään synnyttämään, eikä kotona kaksin isin kanssa ja jonkun doulan.... ikinä ei voi tietäää mitä tapahtuu!

No nyt vaan uuteen viikkoon ja kaikki toiveet voimasta ja tsempistä siskolleni, hänen miehelle ja pienen pienelle tädin murulle!

Omaa aikaa

Kirjoitellaanpas tänne vähän minun omasta ajasta, eli ajasta jolloin poju on hoidossa tai ukkelin kanssa. Olen nuorempana harrastanut aktiivisesti urheilua ja opiskelu aikana lopetin urheilun ja aloin kreisibailaamaan.... Tästä yhtälöstä kroppa keräsi yli kymmenen kiloa painoa lisää. En noista kiloista meinannut millään päästä, vaikka kuinka olen yrittänyt. Loppu syksystä näin taas itsestäni jonkun ällöttävän kuvan, jossa näytin ihan valaalta! Tästä taas kerran päätin, että nyt lähtee 10 kiloa. Tammikuussa aloin todella tarkkaan katsomaan mitä suuhuni laitan ja kuinka usein, sekä aloin taas urheilemaan. Hah kas kummaa nyt paino alkoikin tippumaan. Alku talvesta sain tiputettua jo muutaman kilon ja nyt tänä vuonna olen tiputtanut 6 kiloa! Mahtavaa ja outoa, että nyt onnistuinkin painon pudotuksessa. Tähän varmaan syitä löytyy ruokavaliosta, liikkunnasta, sekä uudesta työpaikasta, jossa ei olla hetkeäkään paikoillaan.

Omaa aikaa saan siis salilla ollessani! And i am loving it! <3 font="">

Vauvakuumeen lisääjät

Olen työssä sellaisessa paikassa, jossa päivittäin näen lapsia ja raskaana olevia (en neuvolassa). Olen huomannut, että katselen tarkasti kaksi lapsisia perheitä ja seuraan kuinka heillä menee. Tällä siis tarkoitan sitä, että pohdin, että jos nuokin selviää kahden lapsen kanssa niin ehkäpä mekin selviäisimme.

Huomaan myös, että toisen lapsen kaipuu kasvaa, sillloin kun näen suloisia lapsia, eteenkin tyttölapsia. Ajattelen aina että meidän pojusta tulisi mahtava isoveli. Myös aina jaksan ihmetellä sitä, miten mieli voikaan muuttua näin pian. Vielä muutama kuukausi sitten olin pää-asiassa sitä mieltä, että yksi lapsi riittää ja näin on hyvä. Ja nyt huomaa, että toisen lapsen kaipuu kasvaa koko ajan. Toki takaraivossa on edelleen niitä pelkojakin. Väsymyksestä, taloudellisesta tilanteesta yms. Hassua on myös se, että kaipaan myös raskautta, vaikka se ei kohdallani ollut mitää kukoistavaa aikaa. Päinvastoin, olin melko huono vointinen ja todella väsynyt ja synnytyksestä ei kannata edes mainita.... perätilasynnytys ei jättänyt hyviä muistoja!

Pohdin olen siis olemassa

Aika sumussa on nämä kaksi viimeistä vuotta menty. En tosin tiedä olenko vieläkin siinä sumussa, mutta kovasti kirkkaammalta maailma nyt näyttää. Äitini kuolemasta on nyt kulunut vähän reilu vuosi ja pikkuinen Hempulakin on jo iso poika.

Töihin olen palannut tammikuussa, eli poju oli silloin vuosi ja yhdeksän kuukautta. hoitoon hän meni perhepäivähoitajalle, ja kaikki on mennyt aivan loistavasti. Ainakin hoidossa.... kotona sitten vähän kiukutaan ja kikkaillaan, mutta ei mitenkään pahasti. Eli siis voin sanoa rehellisesti, että hoidon aloittaminen meni täydellisen hyvin.

Tosiaan toista lasta meillä ei ole edes yritetty, kun tuntui, että meidän molempien voimat olivat menneet ja toisen lapsen tuleminen tuntui mahdottomalta ajatukselta, kunnes... Jostain niitä ajatuksia vaan putkahtaa ja nyt ollaan ukkelin kanssa alettu keskustelemaan mahdollisesta yrittämisen aloittamisesta. On se hassua, kun saa asiat järjestykseen, unirytmin kohdilleen ja parisuhteen voimaan hyvin, niin pitää sitten heti alkaa hankkimaan uusia haasteita!

No katsotaan miten asiat lähtee rullaamaan.

Pojusta vielä piti sanomani, että unet maistuu nykyään läpi yön, kaikki ruoka kelpaa mainiosti, eikä vierastusta ole näkynyt. Vielä muutama kuukausi sitten, vältettiin vielä viljoja ja nukuttiin milloin missäkin ja kukuttiin öisin tuntikaupalla. Nyt on rauha maassa, ainakin vähän aikaa ;)

Feels like spring

Heipsan, täällä taas. Pika kirjoitus siitä, että nyt on kevät ja taidan alkaa kirjoittelemaan tänne uudestaan. Taukoa kertyi yli vuosi ja paljon on tapahtunut. Meitä on edelleen kolme tässä perheessä, mutta pitäisikö meitä olla neljä.... ;)