Olen työssä sellaisessa paikassa, jossa päivittäin näen lapsia ja raskaana olevia (en neuvolassa). Olen huomannut, että katselen tarkasti kaksi lapsisia perheitä ja seuraan kuinka heillä menee. Tällä siis tarkoitan sitä, että pohdin, että jos nuokin selviää kahden lapsen kanssa niin ehkäpä mekin selviäisimme.
Huomaan myös, että toisen lapsen kaipuu kasvaa, sillloin kun näen suloisia lapsia, eteenkin tyttölapsia. Ajattelen aina että meidän pojusta tulisi mahtava isoveli. Myös aina jaksan ihmetellä sitä, miten mieli voikaan muuttua näin pian. Vielä muutama kuukausi sitten olin pää-asiassa sitä mieltä, että yksi lapsi riittää ja näin on hyvä. Ja nyt huomaa, että toisen lapsen kaipuu kasvaa koko ajan. Toki takaraivossa on edelleen niitä pelkojakin. Väsymyksestä, taloudellisesta tilanteesta yms. Hassua on myös se, että kaipaan myös raskautta, vaikka se ei kohdallani ollut mitää kukoistavaa aikaa. Päinvastoin, olin melko huono vointinen ja todella väsynyt ja synnytyksestä ei kannata edes mainita.... perätilasynnytys ei jättänyt hyviä muistoja!
Pitkästynyt mummi ja hassu kaappi
5 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti