Päätös on tehty.

Kyllä nyt olemme päättäneet, että kakkonen saa tulla jos on tullakseen. Pidätän toki oikeuden muuttaa mieltäni ;)

Katsellaan kuinka meidän käy. Ennen pojua meillä oli yksi keskenmeno, joten sen pelko on taas mielessä. Muutenkin tänään mieleen muistui paljon synnytys muistoja, kun kävin ihastelemassa kaverini vauvaa sairaalalla. Tuntui hassulta kävellä tuttua käytävää ja muistella niitä omia kokemuksia. Toki päälimmäisenä onni siitä omasta pikkusesta, mutta kyllä vahvasti mieleen tulvahti pelko. Pelko synnytyksestä, avuttomuudesta, yksinäisyydestä. Edelleen vielä kahden vuoden jälkeen harmittaa ettei otettu sitä perhehuonetta!

Hui hai nyt vaan hommiin! ;)