keskiviikko 4. elokuuta 2010

Voi suru!

Ehdin jo kuvitella, että suru alkaisi jo helpottaa, mutta ei! Nyt kun ollaan palattu normi arkeen ja lomat on takana, niin itkettää vielä enemmän. Töissä tulee välillä muistoja keväästä, siitä ajasta kun mietin, että syksyllä on jo sellainen pieni vatsakumpu, miten sitä pystyy peittelemään, mitä vaatteita joudun ostamaan, kuinka kerron töissä porukoille...taas itkettää.
Milloin tää olo helpottaa? Mietin jo että pitäisi käydä juttelemassa jollekkin alanihmiselle, mutta mitä se hyödyttää. Siellä sanotaan kuitenkin, että onneksi ootte niin nuoria...joo oon tuon "lohdutuksen" kuullu muutaman kerran!!!
Tästä tuli nyt tällainen valitus kirjoitus, mutta pakko oli päästä ees vähän purkautumaan.

2 kommenttia:

  1. Voishan se olla hyväkin ajatus käydä juttelemassaa jollekkin. Saattaa yllättää positiivisesti sellainen käynti. Voimia sinulle ja teille.

    VastaaPoista
  2. Juu kyll täytyy harkita tuota juttelua jollekkin täysin ulkopuoliselle, jos olo ei ala helpottumaan. Tämänkin asian kanssa on toki niin, että on huonoja ja vähän vähemmän huonoja päiviä. Kiitos kovasti tsemppauksesta!!! Ihanaa viikonloppua!!!! :)

    VastaaPoista