Ensinnäkin kiitos kaikille onnitteluista!!!Kaikki siis alkoi viime lauantaina, hieman ehkä liian puuhakkaan päivän päätteeksi alkoi yöllä tuleen vähän erilaisia supistuksia. Noin neljään asti kärvistelin ja kattelin kellosta, että nyt alkaa oleen jo aika tiuhaan supistuksia. Herättelin ukkelin ja päätimme että nyt vois soittaa sairaalaan ja kysyä ohjeita. He olivat sitä mieltä että kannattaa tulla käymään. No sairaalalla minuta laitettiin käyrille (eli seurattiin vauvan sykettä ja minun supistuksia). Siinä makoilin noin 45 min ja vauvan syke oli oikien hyvä ja minulla oli supistuksia, mutta ei hirveän tiheästi. Sain sitten sellaisen piikin, joka pysäytti supistukset ja pääsimme nukkumaan tarkkailuhuoneeseen, jossa oli parisänky. Oli ihanaa nukkua, kun en ollu tosiaan koko yönä juurikaan nukkunut. Aamulla siinä yhdeksän aikoihin, kun supistukset olivat kokonaan loppuneet pääsimme lähtemään kotiin. Kätilö oli sitä mieltä että olivat ollet vaan harjoitussupistuksia... :)
Sunnuntaina sitten menimme minun vanhempien luokse syömään ja pikkuhiljaa päivän mittaan supistukset tulivat takaisin. Kun illalla päsimme kotiin olivat ne taas 10 minuutin välein ja osa todella kipeitä!!!! Aloimme siinä kahdeksan aikaan kirjoittamaan ylös minuutti välejä ja välit vaihtelivat 4-10 minuuttia. Osa supistuksista olivat aika laimeita, mutta tosiaan osa oli niin kipeitä, että jalat meinas mennä alta. Vähän vaille kahteentoista asti kärvistelin, mutta sitten taas soitettiin sairaalalle ja olivat sitä mieltä että käymään taas. Sama homma paitsi, että nyt sain eka sen piikin ja sitten laitettiin käyrille. No supistuksethan lakkas melkein heti sen lääkkeen vaikutuksesta. Kohdunsuu oli kuitenkin hieman muuttunut ja muistaakseni auki noin 2cm, joten jäimme yöksi sinne samaan huoneeseen, jossa olimme jo viime aamuyön viettäneet. Aamulla kätilö tuli juttelemaan synnytystavasta, jote emme vielä olleet päättäneet. Lisäksi lääkäri kävi juttelemassa synnytystavasta ja sovimme, että keskiviikoksi varattu synnytystapa-arvio tehtäisiin jo nyt, jotta ei tarvitse sitten keskiviikkona taas tulla käymään. Labrasta tultiin ottamaan verikokeet, jos päätyisin sektioon niin olisi sitten ne jo valmiiksi otettu. Ukkeli lähti töihin ja minä jäin kattelemaan telkkaria ja makoilemaan sinne tarkkailuhuoneeseen. Supistuksia ei juurikaan vielä ollut, mutta pari tunnissa kuitenkin. Aluksi lääkärin piti ottaa minut vastaan puoliltapäivin, mutta hänellä oli niin kiire päivä, että pääsin vastaanotolle vasta neljän jälkeen. Siinä sitten ultrattiin ja tehtiin painoarvio, joka oli 3,3kg eli ihan hyvän kokoinen, jos päätyisin alatiesynnytykseen. Sisätutkimuksessa sitten olinkin auennut jo 4cm ja jotain muitakin muutoksia oli havaittavissa tuolla alapäässä ja tutkimuksen päätteeksi limatulppakin irtosi. Se oli kyllä aika ällön näköinen. Lääkäri totesi, että synnytyshän on käynnissä ja ette te enää mihinkään kitiin lähde!!!!! Siis mitä häh?!???? Nehän oli vaan harjoitussupistuksia!
Seuraavaksi soitin ukkelille, että ei tarvii tulla hakeen vaan voisit tulla tänne ja tuoda mun sairaalakassin nyt mennään synnyttämään. =) HUI!!!
Tässä vaiheessahan me ei vieläkään oltu päätetty synnytystapaa, mutta jotenki aloin kallistua alatiesynnytykseen koska kaikki oli edenny jotenki niin hyvin ja luonnollisesti tähänkin asti. Kätilö joka meitä hoiti oli muuten aivan mahtava ja tosi mukava!!!!
Seuraavaksi minut laitettiin taas käyrille ja katsottiin alapään tilanne. Lääkärin tarkastuksesta oli kulunut varmaan vähän yli 2 tuntia ja nyt olinkinn jo melkein 6 cm auki. Kello oli tässä vaiheessa joku kahdeksan tai jotain niillä main. Kätilö kävi kertomassa lääkärille tilanteen ja palasi ilmoittamaan meille, että josko siirryttäis synnytyssaliin. Tässä vaiheessa muo pelotti aivan sairaasti, olin aikaisemmin päivällä kuullut naapuri synnytyssalista aivan karmivia kipu huutoja. Ja nyt itse olin matkalla samaan tilanteeseen, vaikka olisin voinut valita sektion. Vaihdoin sairaalavaatteet päälle ja saliin mars.
Synnytyssalissa sain tipan käteen josta laitettiin oksitosiinitippoja kiihdyttämään supistuksia. Lääkäri kävi tarkistamassa tilanteen ja uusi kätilö saapui myös, sillä meitä hoitaneen kätilön työpäivä alkoi olla lopuillaan. Tilalle tullut kätilö oli myös ihana ja vaikutti todella ammattitaitoiselta! Siinä lääkäri sitten totesi, että alkaa oleen paikat sen verran auki, että voidaan laittaa epiduraali. Sekin jännitti ja tuntui kyllä aika inhottavalta, kun tuli tosia kovia supistuksia ja silti piti olla paikoillaan. Lisäksi anestesialääkäri ei saanut puudutetta laitettua ensimmäisellä yrityksellä, joten jouduin kestämään tämän kidutuksen kahdesti.
Puudutuksen jälkeen oli oli ihana ei sattunut ja juteltiin kätilön ja ukkelin kanssa niitä näitä. Välillä kätilö lähti käymään muualla ja sitten havahduin, että puudutus alkaa hiipumaan ja sain uuden satsin, ja oksitosiinia laitettiin hieman lisää, jotta supistukset eivät loppuisi. Siinä jossain vaiheessa kesken jutustelun minun lapsivedet menivät. Se tuntui siltä, että jalkovälissä olisi poksahtanut vesi-ilmapallo. Siitä sitten supistukset taas villiintyivät ja alkoivat tuntumaan hieman eri paikassa.
Synnytyssalissa oli siis synnytyslääkäri, kaksi kätilöä ja lastenosaston hoitaja. Vastasyntyneiden virvottelu huoneeseen oli valmiiksi pyydetty lastenlääkäri. Tämä on kuulemma käytäntö perätilasynnytyksissä.
Ponnistusvaihe kesti kaiken kaikkiaan puolituntia ja oli todella rankka!!!! Tuntui ihan oikeesti siltä että voimat loppuu. Välilihanleikkaus on myös vakio käytäntö perätilasynnytyksessä, joten siinä kesken ponnistuksen naps, naps, naps, naps!!!! Kaikki kannusti ihanasti ja siitä sai aina voimaa, kun tunsin että vauva liikkui ponnistuksilla oikeaan suuntaan. Hankalaa ponnistuksessa oli myös se, että kun vauva oli jo liikkunut niin paineen tunne alapässä oli jatkuva, joten en erottanut supistuksia ja jouduin aina kysymään että milloin ponnistan. Käsien kohdalla tuli hieman mutkia matkaan kun Hemmon kädet oli vähän haasteelliseti rinnanpäällä ristissä ja lääkäri joutui himan avustamaan tilanteessa sitten seuraavalla ponnistuksessa koko Hemmo olikin jo syntynyt. Tuntui ihanalta kun pää vihdoin plumpsahti esille, kipu oli poissa!
No Hemmo oli tietenkin kakannut lapsiveteen ja hörpännyt sitä, joten hän oli melko veltto ja kätilöt syöksyivät letkun kanssa imemään Hemmon keuhkoja puhtaaksi. Ukkeli ei päässyt leikkaamaan napanuoraa enkä minä saanut Hemmoa rinnalle sillä hänet kiidätettiin lastenlääkärin luokse. Ei kuulemma ollut mitenkään kauhean vakavaa, mutta hieman jouduttiin virvottelemaan vauvaa. Minä säikähdin aika paljon, mutta onneksi hoitajat tulivat melkein heti takaisin hakemaan Ukkelin katsomaan Hemmoa, jotta uskoisin että kaikki on kunnossa. Sieltä ne sitten tulivat melko pian ja sain pitää Hemmoa hetken (ihan liian vähän aikaa!!!) kun jo hoitaja halusi vielä tarkistaa Hemmon ja Ukkeli pääsi kylvettämään pientä. Sillä välin minua kursittiin kasaan ja olo oli todella onnellinen!!!!!
Jatkuu seuraavalla kerralla! =)
