Herra Hakkarainen ja minä

Yöllä tulee nykyään vaelleltua aikasta paljon. Hyvinä öinä käyn vaan kolme kertaa pissalla, mutta huonompina öinä käyn pissalla, herään koviin supistuksiin ja vaikka oksentelen pari kertaa (kuten viime yönä!!!) En kyllä yhtään ymmärrä mistä se viime öinen huono-olo tuli? Onneksi se kesti tällä kertaa vaan 3 tuntia.

Nyt tässä yritä hörppiä mehua ja mutustella baskua. Välillä täytyy poistua, sillä se suussa ollut raskaushormoonien synnyttämä harmiton kasvain on kasvanut takaisin ja niinkin kovaa ainetta syödessä kun banaani niin se repes ja nyt se vuotaa taas hulluna verta!

Mä just yks päivä viime viikolla mietin, että ei mulla ainakaan oo mitään hirveetä kiirettä saada Hemmoa pois mun masusta, tässähän tää menee.... nyt alan kyll oleen jo valmistakauraa!!!! Tuntuu et joka päivä ilmestyy uusia vaivoja. Eilen tosiaan kävin viel verikokeessa, ku ne jalkojen ja käsien kutinat saattaa tosiaan viitata johonki maksantoimintahäiriöihin (kiitos vinkistä tammitoukka!) enpä ollu kuullu moisesta, ku ajattelin vaan, et kutina johtuu turvotuksesta. Kun sitte kerroin neuvolassa tästä niin terkkari passitti mut varuiksi verikokeeseen. Niin ja taas sieltä tuli todellista luottamusta herättävä komentti "minä kyllä ylensä kyselen, että onko ollut kutinaa, mutta en varmaan sitten ole sinulta muistanut kysyä" JUST!!!!

Synnyttäjän lantio!

Voi perse!!!! Tai siis aivan huippuahan on kuulla, että mulla on alatiesynnytykseen sopiva lantio, mutta sehän tarkoittaa sitä että päätös jää täysin mulle!

Lääkäri siis soitteli tuossa hetki sitten ja kertoi että lantioni on sopiva perätilan alatiesynnytykseen ja vauvan kokoarvion perusteella siinäkään ei pitäisi olla estettä alatiesynnyttämiselle. Tää on ihan hirmu vaikeeta!!!! Lääkäri sano, että nyt ei ole pakko tehdä päätöstä, mutta alustavasti kirjoitettiin, että päädyin sektioon. Saan kuulemma muuttaa mieltäni vielä. Ens viikon keskiviikkona olis synnytystapa-arvio, jossa varataan aika sektiolle ja saadaan ohjeita leikkaukseen. Tosin lääkäri sanoi, että synnytys voi ihan hyvin käynnistyä jo ennen tuota ensi viikon aikaa, kun silloin on viikoja jo kasassa 38!

Itkettää ihan hirveesti, varsinkin nyt kun kuuli, että lantio on hyvä alatiesynnytykselle. Miksi Hemmo ei voi olla pää alaspäin!!!!!! Harmittaa!!!!! Tuntuu ihan tosi luuserilta, kun valitsin sektion. Tiedän kyllä että siinäkin on haasteita, mutta jotenkin tuntuu, että meen sieltä missä aita on matalin ja se ei ollenkaan kuulu mun tapoihin!!!! tuntuu, että nyt ukkeli ei oo musta ylpee ku en itse puserra vauvaa maailmaan, vaan makaan pöydällä, kun muut hoitaa homman!!! Ja ei se leikkauksen jälkeinenkään aika kuulosta miltään ihanalta, kun jos se haava on ihan törkeen kipee tosi pitkään ja on kaikenmaailman veritulppa riskejä yms.!!!!!!

Kovasti yritän ajatella, että se itse synnyttäminen on tosi pieni osa tätä koko juttua, mutta silti masentaa ajatus siitä, että en sitä pääse itse kokemaan, ainakaan vielä!

Valinnan vaikeus!

Ollaan ukkelin kanssa kovasti punnittu meidän vaihtoehtoja Hemmon syntymän suhteen ja täysin 100 prosenttista päätöstä ei vielä olla saatu aikaiseksi, mutta ollaan ehkä kallistumassa sektioon (tai en kyllä tiedä, että ollaanko...). Huomennahan lääkäri mulle soittelee lantion koosta ja sitten pitäis tehdä päätöksiä jatkosta.

Sektio alkaa tuntumaan siksi paremmalta vaihtoehdolta (vai alkaako???), koska siinä vauva ei ole niin kovasti vaarassa kun perätilan alatiesynnytyksessä. Sektiossahan äiti on kovimassa vaarassa... tai eihän siinä vissiin missään hullussa vaarassa olla, mutta komplikaatioita saattaa tulla niin ku ihan missä leikkauksessa vaan. Oon kovasti lukenu netistä aiheesta (keskustelupalstoja sekä alan artikkeleita) missään ei oo oikeastaan tullu mitään mullistavaa uutta tietoa, joten on vaan tehtävä päätös mututuntumalla (kiva tehdä tällainen päätös mututuntumalla!!!).

Mulla on nyt ollu viikon verran aika kipeitäkin supistukisa aamuyöstä. Niitä on tullu ylensä pari ja sitte oon onneksi nukahtanu uudestaan. Jännittävää aikaahan tää on, kun jos nyt menee lapsivedet niin pitää tosiaan ambulanssi soittaa ja maata vaan paikoillaan. Syy tälle on se ettei napanuora pääse luiskahtamaan esiin ennen vauvaa!!! Ei siis ihan hirveesti houkuttele lähtee yksin pitkille kävelylenkeille tai muutenkaan yksin ei hirveesti tee mieli olla. Siitä vatsataudista asti mulla on ollu lämpöä joka päivä??? En tiedä mistä johtuu, siellä sairaalalla otettiin kyll verikoe, mutta ei tainnu niissä tuloksissa olla mitään häikkää kun ei niistä oo mulle ilmoitettu! Lisäksi outoutena oon huomannu, että mulla kutisee kädet ja jalkapohjat?!? Ja jalkapohjiin ja varpaisiin on ilmestyny sellaisia punaisia pilkkuja. En tosiaan tiedä et mistä ovat tulleet, ku en oo mitään rasvaa tai muutakaan vaihtanu? Jalat kutisee varsinkin iltasin aika paljon!

No nyt vaan odottelen huomista puhelinsoittoa ja siitä sitten katsotaan että mitä tässä oikein tapahtuu...

Ei suostu, ei sitte millään!

Aamulla klo 9:00 mulle oli varattu aika sairaalalle kääntöyritykseen. Eilinen meni aika jännittyneissä tunnelmissa, enkä oikein saanu kunnolla nukuttua. Sairaalalle menin yksin, sillä miehelläni oli töitä joista ei oikein voinu jäädä pois, ja koska aikaa piti varata kolmisen tuntia, niin tuumasin, että turhaa hän sinne mukaan tulee kökkimään!

Olin sairaalalla hyvissä ajoin ennen yhdeksää ja jännitti kyllä ihan valtavasti. Vähän yhdeksän jälkeen kätilö kutsui minut pieneen huoneeseen, jossa oli mukava nojatuoli, sydänäänikone ja pieni työpöytä. Siinä sitten istuskelin vajaan tunnin ja Hemmon liikkeitä ja sydänääntä mittailtiin. Juteltiin oikein mukavan kätilön kanssa jatkosta ja kävikin ilmi, että sektio ei olekkaan automaattinen ja ainoa vaihtoehto perätila tapauksessa!!!!! Pieni hämmennys, sillä olin luullut, että HUSsilla laitetaan kaikki ensisynnyttäjät perätilatapaukset sektioon. No näin ei olekkaan. Sitten tuli pieni paniikki ja ahdistus (ja tietty itku...) kun tajusin, että mun pitää tehdä päätös synnytystavasta.

No Hemmolla kaikki oli mainiostai masussa ja sydänäänet olivat erittäin hyvät, käyttiköhän kätilö sanaa hyvin reaktiivinen? =)

Seuraavaksi siirryimme lääkärin huoneeseen, jossa ultrattiin Hemmoa ja lapsivettä ja tehtiin sisätutkimus. Hemmon painoarvio oli noin 2,9 kg täysiaikaisena paino olisi noin 3,5 kg. lapsivettä oli hieman normaalia vähemmän, mutta tarpeeksi, jotta kääntöä pystyttiin yrittämään.

Paikalla oli siis kätilö, lääkäri ja terkkariharjoittelija. Lisäksi kääntöä varten paikalle pyydettiin toinen lääkäri (ilmeisesti kokeneempi), sillä hän teki kääntöyrityksen. Kääntäminen ei oikeastaan sattunut, mutta tuntui toki aika inhottavalle. Mutta EI TODELLAKAAN SATTUNUT!!!! Ja mulle korostettiinkin koko ajan että tämän ei kuulu sattua, että jos alkaa sattumaan niin pitää heti sanoa! Siinä sitten makasin, ku lääkäri yritti Hemmoa kääntää, mutta herra ei halunnut kääntyä! Mahdoton tapaus!!!!

Siitä sitten siiryttiin takasin sydänkäyrää seuraamaan, sinne nojatuoliin. Tässä vaiheessa mulla oli jo aika kova nälkä, mutta muuten ei mitään ongelmia. 45 minuuttia siinä taas mittailtiin ja mulla oli kuulemma koko ajan supistuksia???? En tuntenut niitä :) Samalla kätilö varasi mulle ajan lantion mangneettikuvaan, johon meninkin heti seuraavaksi. Kätilöltä sain vielä ohjeeksi, että tänään pitää seurailla vauvan liikkeitä, supistuksia ja vuotoa. Jos supistuksia tai vuotoa esiintyy tai jos vauva ei liiku normaalisti, niin pitää soittaa heti sairaalaan. Lisäksi sain soittoajan maanantaille, joilloin lantionmitat ovat selvillä ja sitten mun pitäis pikkuhiljaa tehdä päätös synnytystavasta.

Tästä siirryin siis mangneettikuvaukseen, se oli aika jännää, ei kestäny onneksi ku joku 5 minuuttia, mutta sekin tuntu pitkältä ajalta, kun piti siinä putkilossa maata IHAN paikoillaan. Niin ja sitten vielä kävin verikokeessa, kun mulla on ollu lämpöä siitä vatsataudista asti.

Huh tulipa pitkä kirjoitus. Nyt siis vaan odottelen maanantaita ja yritän punnita vaihtoehtoja! VAIKEEEEEETA!!!!!!!

Itsepäinen tapaus!

Juu ei se Hemmonen oo mitään kääntyny!!!!! Eli peppu tiukasti mun alapäähän kiinnittyneenä meidän herra siellä masussa istuskelee. Torstaina sitten sairaalaan kääntöyritykseen. Joka kestää noin 3 tuntia!?!!! Hurjan pitkään!

Muuten kaikki oli hyvin pissa oli jälleen puhdasta ja kohdunsuu kiinni, mutta Hemmon peppu kyllä sitä kovasti kypsyttelee. Nyt vaan jännityksellä odottelen torstaita.

En oikein osaa vielä pukea tämän hetkisiä tunteita sanoiksi, oon aika hämmentynyt, ku ehdin jo luulla että herra olis kiepsahtanu oikein päin. HÖH!!!

Suihkuttelua

Sunnuntaina mulle oli järkätty yllätys vauvajuhlat =) oli ihanaa, kaikki rakkaat ystävät ja sukulaiset oli kerääntyneet yllättämään mut. Syötiin hyvin ja juteltiin vauvahömppäjuttuja :) Hemmokin sai pieniä lahjoja.

Eilinen menikin sitten hammaslääkärissä ja lepäillessä. Väsymys tuntuu edelleen olevan aika hallitseva olotila, sillä eilenkin nukuin kahden tunnin päikkärit. Yöllä tulee rampattua vessassa jo sellaiset neljä kertaa, joskus jopa enemmänkin :( tänään olis vuorossa neuvolalääkäri ja varmaan ultrataan sillä TODELLA huonolla ultralaitteella, että miten se herra siellä masussa köllöttelee. Lisäksi saan eilisen pissanäytteen tulokset. Viime viikollahan sieltä pissasta löyty proteiineja ja nyt sitten tarkistetaan, että johtuiko huolesuttava tulos vatsataudista vai mistä?!

Närästys myös tuntuu vaivaavan melkein koko ajan. Tai se ei vissiin oo ihan pelkästään närästystä, sillä mulla tulee edelleen sellaisia pikku röyhtäisyjä ja jos satun oleen väärässä asennossa (makuultaan tai kumartuneena) niin suuhun tulee kyllä muutakin kun ilmaa.... YÖK! Luulen siis että mullaon joku ruokatorven sulkeutumishäirö....tai jotain.

Eipä muuta erikoista, kohta lähden sinne lääkäriin. Laitan postauksen tilanteesta sitte iltapäivällä. Aurinoista kevätpäivää kaikille!!! =)

Taudissa

Huah!!!! Kamalaakin kamalampi oksennustauti on nyt toivottavasti selätetty! Tiistaina aamupäivästä aloin oksentamaan ja sitä jatkuikin sitten melkeinpä taukoamatta aina iltan asti. Oli oikeesti kamalin tauti ikinä, supistukset tuntu aika kivuliailta, kun niitä tietty tuli siinä samalla kun oksensin, YÖK!!! Mikään ei pysyny sisällä, ei edes vesi. Sairaalaankin soitettiin varuiksi, kun supistuksia tuli aika paljon, mutta kehottivat jäämään kotiin ja oikeasshan he olivat, vaikka sillä hetkellä tuntui, että vähintäänkin kuolen. Onneksi ukkeli piti minusta TODELLA hyvää huolta :)

Nyt siis olo jo parempi. Tänään kävin neuvolassa ja ylläri painoa ei ollu juurikaan tullut, pissasta näki, että kärsin kovasta nestehukasta, tämäkään ei yllättänyt, mutta sieltä löyty myös proteiineja, joka on yksi raskausmyrkytyksen oireista. Vielä ei todellakaan kannata huolestua, sillä tähänkin saattaa löytyä syy podetusta taudista, kun verenpaineet kuitenkin olivat hyvät. Ensi viikolla käyn labrassa varuiksi antamassa kontrolli näytteen ja lisäksi tiistaina on lääkäri.

Pitkien tunnustelujen jälkeen terkkari tuli siihen tulokseen, että Hemmo olisi kääntynyt pää alaspäin!!!! Kiva, jos näin on mutta kovin epävarmalta terkkari kyllä vaikutti. No ensi viikolla kun on lääkäri, niin ultraamallahan sen taas näkee varmimmin. Kohdunpohjankorkeus oli sentin pienempi kuin viimeksi??? Tähänkin voi olla syynä eri mittaaja (viimeksi tämän mittasi lääkäri), tai se jos Hemmo on tosiaan vaihtanut asentoa? Tämäkin siis selviää ensi viikolla.

Nyt taidan taas hörpätä ah niin ihanan nestetasapainonsäätelijäjuoman. Jos vaikka pääsis tästä nestehukasta eroon.

Leffaan ja ostoksille

Tänään olis ohjelmassa pitkästä aikaa kahdenkeskistä (tavallaan, kyllähän Hemmo kulkee mukana ;)) aikaa Ukkelin kanssa. Meinataan käydä vähän kirtelemässä lastentarvike liikkeissä ja sitte käydään leffassa. Manducan kantoreppua olis tarkoitus metsästää ja mahdollisesti muuta pientä tarviketta Hemmolle, kuten korvakuumemittari, hoitoalusta...

Meinataan mennä kattoon Kohtalon Valvojat leffaa, siinä on sitte molemmille jotain Ukkelille jännitystä ja mulle romantiikkaa :) toivottavasti jaksan istua paikoillani koko näytöksen ajan, on nääs ollu hieman tukalat oltavat viime aikoina.

Ihanaa lauantaita kaikille =)

Tutustumista ja liikkeitä

Eilen olitiin ukkelin kanssa tutustumassa meidän tulevaan synnytyssairaalaan. Siellä järjestetään joka maanantai ja torstai klo:18:00 tutustumiskierros ja tämä tutustuminen suositellaan tehtävän raskausviikoilla 32-35, ja eilen tosiaan vihdoin päästiin tämä tekemään :)

Jänskätti hiukan, kun astuttiin sairaalan ovista sisään. Aulassa odotti muitakin pallukkamahaisia pariskuntia ja hieman kuuden jälkeen kätilö aloitti kierroksen. Hän kertoi aluksi, että mitä silloin tehdään kun alkaa tuntua siltä, että nyt vois lähtee synnyttämään ja ensimmäinen ohje on soitto sairaalaan. Tämän jälkeen lähdimme kohti synnytysosastoa ja pääsimme kurkkaamaan tarkkailuhuoneisiin ja synnytyssaleihin. Tässä vaiheessa mua alko PELOTTAMAAN, se tunne tuli aika yllättäen! Kaikki ne letkut, lääkeruiskut ja muut sairaalatarvikkeet saivat mut vähän pelästymään. Kätilö kertoi, että mitä tarkkailuhuoneessa tehdään ja milloin sieltä siirrytään synnytyssaliin, hui!!!! Seuraavaksi pääsimme synnyttäneidenosastolle, jossa oli hiljaista kun huopatossutehtaalla! Keskiviikkona ei ollut syntynyt yhtäkään vauvaa ja torstaina oli syntynyt yksi poika! Osastolla on pari kahden hengen huonetta ja loput huoneista on neljän hengen huoneita. Ne pienemmät huoneet oli kyllä tosi pieniä! Saas nähdä, että mikä ruuhka osastolla on, kun Hemmo päättää saapua maailmaan ;)

Kierros kesti sellaiset 45min ja kyllä oli aika tuskaista seistä niin pitkään ja yrittää keskittyä kätilön sanoihin! Mutta nyt siis tiedetään, että minne mennään ja oli kyllä tosi siistit tilat. Ärsyttämään jäi esim. se, että kätilö sanoi, että löytyy amme, jossa voi makoilla (mutta ei saa synnyttää ammeeseen), löytyy jakkaraa, palloa, yms. ja näitä synnyttäjä saa pyytää sitten omien toiveiden mukaan!!!! Juu ja mistähän mä tiedän, että mikä olis kiva apuväline synnytyksessä. Esim ammeesta sanottiin, että jos sinne pyytää niin siellä pitää sitten pysyä ihan kunnolla, jotta sitä ei oo täytetty turhaan!??? Just en tosiaan voi tietää tälleen ensikertalaisena, että auttaako se vedessä lilluminen oloon vai ei!

Olis ollu kiva, että kaikki nää apuvälineet olis myös esitelty, jotta sitten kun aika koittaa niin osais jotain niistä pyytää. Mutta siis kaikenkaikkiaan jäi ihan positiivinen kuva ja kätilö vaikutti oikein mukavalta. Nyt vaan tositoimia odottelemaan :)

Niin ja näin tässä sitten kävi, että esim viime yö meni aika pätkissä kun aloin tunnustelemaan Hemmon liikkeitä, joita ei oikein tuntunu! Aina välillä kylkeä kääntäessä yritin tökkiä mahaa ja mietin, että pitäiskö nousta syömään jotain, jos sillä sais vähän Hemmoa havahtumaan. En kuitenkaan noussu syömään, pissalle vaan muutaman kertaan. Sitte ku ukkelin kello soi niin nousin myös syömään aamiaista ja pikku hiljaa niitä muksauksiakin alkoi taas tuntumaan :) On se kyllä ihmeellistä, että niihinkin on jo niin tottunu, että pitää oikein miettiä, että oliko tuo nyt mun suolisto vai Hemmo. Haastavaa liikkeiden tuntemisessa tekee sen kun tyyppi siis istuu masussa ja vielä kasvot kohti mun selkää, eli kaikki isoimmat liikkeet kohdistuu mun selkää kohti, eli niitähän ei siis tunne yhtä selvästi! Vois kyllä jo pieni kääntyä ja alkaa vaikka pitten potkia mua kylkiin, vaikka se sattuukin aivan varmasti, mutta eipähän tarttis panikoida tälleen. Tässä taas avautumista kerrakseen, joten...

Ihanaa viikonloppua kaikille, on muuten tuota lunta taas tullu ihan kivasti!!!!!

Suusta

Vielä vähän pohdintaa suusta ja hampaista raskauden aikana. Mulla on aina ollut herkästi ientulehdusta ja tosi helposti tulee hammaskiveä. Reikiäkin tulee, mutta ei mitenkään valtavasti (onneksi!). Heti alku raskaudesta ostinkin huippu sähköhammasharjan ja vaikka iltaisin väsytti ja aamuisin tuli ykä niin pakotin itseni pesemään hampaat. Silti ientulehdus paheni ja hammaskiveä muodostui. Oikeastaan koko raskausajan on ikenet vuotanut verta aina hampaiden pesun yhteydessä. Ja onnistuin myös saamaan ikeneen sellaisen pienen kasvaimen, joka poistettiin eilen. Se lähetetään varuiksi tutkittavaksi, mutta todennäköisesti on ihan vaaraton raskaushormoonien aiheuttama kasvain (epulis gravidarum).

Löysin muutamia juttuja raskausaikana esiintyvistä suun ongelmista tässä yksi: 5 suun ongelmaa raskauden aikana

Nyt kaikki sitten huolehtii omasta suusta ja hampaista!!! =)

Ai niin ja erittäin ihanaa naistenpäivää ja laskiaistiistaita!!!!

Aamu alkaa sämpylöillä

Ihanaa lauantaita kaikille! Meidän aamu alkoi itse tehdyillä sämpylöillä :) oli tosi hyviä. On vissiin aika kova pesänrakennusvietti meneillään, ku heräsin jo kahdeksalta leipomaan. Muuten päivä onkin menny tenttikirjan parissa ja nyt voikin sitten lähetä leffavuokraamoon, vuokrataan joku ihana aivot narikkaan romanttinenkomedia, käydään saunassa ja tietty syödään hyvää ruokaa!

On muuten tosi vaikee keskittyä lukemiseen, ku eräs herra mun masussa muljuu koko ajan :)

Raskaus- ja vauva-aiheisia lukemisia

Tässäpä tulee pläjäys minun haalimista raskaus- ja vauva-aiheisista kirjoista. Kiitos Saija aiheesta :)

Ensimmäinen kirja vauva-aiheesta oli Suomalainen Vauvakirja, toimittaneet Matilda Katajamäki ja Outi Gylden. On ollut kovimmassa käytössä, tästä kirjasta löytyy tosi laajasti niin raskauden alkutaipaleesta aina taapero ikään.

Seuraavia kirjoja on tullut haalittua silleen pikkuhiljaa viime vuosien aikana, mutta ovat valitettavasti jääneet sillain selailu asteelle.

Tää kirja tulee varmaan vielä kovaan käyttöön, oikeastaan vois jo alkaa vähän tutustua, sillä eihän tässä nyt niin pitkään mene ennen ku meillä se pieni oma vauva täällä kotona asustaa :)

Lisäksi näitä opuksia on tullu lähes viikottain selattua. Nämä muistaakseni satiin ekalla neuvola käynnillä.

Ja viimeisenä, mutta ei toki vähäisimpänä, synttärilahjaksi sisaruksiltani sain tämän kirjan. On kyllä muutama kohta naurattanut aika makeasti. Kannattaa siis tämä kirja ottaa aika huumorilla. :)

Lääkärikuulumisia

Saikku jatkuu! Nyt siis oon saikulla äippäloman alkuun asti. Mitään kummempaa ei ollut onneksi tapahtunut, noin niinku masuasukin kannalla, mutta lääkäri oli sitä mieltä, että kova väsymys tässä vaiheessa ja jatkuvat supistelut ei oo hyväksi. Nyt vaan sitte yritän lepäillä ja siirtää ajatuksia pois työelämästä ja pikkuhiljaa alkaa siirtymään siihen vauvaelämään :)

Masukki asustelee edelleen perätilassa ja muutaman viikon päästä kun on seuraava lääkäri niin katsotaan tilanne uudelleen. Jos edelleen perätila niin sitte lähete sairaalaan kääntöyritykseen. Lääkäri kyllä sanoi, että ei kannata vielä alkaa murehtia sitä, sillä tyyppi voi ihan hyvin vielä kääntyä.

Hemoglobiini olo edelleen hyvä 134, verenpaine 111/80, painoa oli tullu taas vähän lisää 1,5 kg ja kohdunpohjan korkeus oli 31cm. Nyt vaan pitäis tsempata nuo loput opinnot kuntoon, mutta pää on ihan höttöä eikä sinne jää mitään uutta infoa, paitsi vauvaan liittyvää.

Sairaalakassia en oo vielä pakannu, vaikka kaikki opukset kehottaa sen jo tekemään, eikä olla käyty tutustumassa synnäriin, vaikka sielläkin pitäisi suunnilleen näillä viikoilla käydä. Tuo sairaalan käynti on lykkääntyny ukkelin takia, kun hän joutuu oleen niin usein myöhään töissä, että ollaan missattu nuo tutustumis ajat. Ja sairaala kassin pakkaaminen on taas musta johtuen tökkiny, ku en vaan keksi et mitä sinne laittais. Tai siis onhan noita listoja mistä näkee et mitä kannattaa ottaa mukaan, mutta lähinnä se vaate puoli sekä minulle, että vauvalle on mielestäni vaikea. No ehkä tässä pikku hiljaa vois alkaa jotain tavaroita kasailemaan.