Pikainen kirjoitus, ennen kun unihiekka valtaa silmät. Tämä viikko on mennyt erittäin jännittävissä ja pelottavissa tunnelmissa, sillä siskoni ensimmäisen lapsen laskettuaika oli tällä viikolla. Kaikki oli tähän mennessä mennyt mallikkaasti ja synnytyskin lähti käyntiin lapsiveden tihkumisella. Synnytyksen loppumetreillä kuitenkin jotain tapahtui ja kohtu repesi. Minuutista kiinni, ettei sekä vauva, että äiti kuollut. Onneksi synnytys oli naistenklinikalla, jossa on kuitenkin suomen parhaiten koulutettua väkeä töissä.
Kaikki näyttäisi nyt onneksi hyvältä ja toipuminen siskollani on lähtenyt hitaasti, mutta varmasti käyntiin. Vauva voi mitäilmeisimmin hyvin ja näyttäisi olevan täysin terve. Siskoni toki on erittäin kipeä hätäsektion jäljiltä. Tässä siis taas yksi syy miksi sinne sairaalaan mennään synnyttämään, eikä kotona kaksin isin kanssa ja jonkun doulan.... ikinä ei voi tietäää mitä tapahtuu!
No nyt vaan uuteen viikkoon ja kaikki toiveet voimasta ja tsempistä siskolleni, hänen miehelle ja pienen pienelle tädin murulle!
Mitä kuuluu vaaleanpunaiseen taloon?
2 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti