skip to main |
skip to sidebar
Eilen oli neuvola numero 4 ja olin päättänyt, että kerron kaikista vaivoista ja valittelen oloani, joka on viime aikoina ollut melko huono. Tuntuu että kävelisin jossain sumussa, kun väsyttää niin paljon, selkää ja nivusia särkee ja tietenkin itkettää koko ajan kun oon niin väsynyt. Sanoinkin terkkarille, että koko ajan on hurjan väsynyt olo, ja hyvä, että aamuisin jaksan mennä töihin! No hän sivuutti kokonaan minun valittelun, kun olin kolmannen kerran sanonut huonosta olosta ja saanut vastaukseksi hymistelyä ja jotain epämääräistä se kuuluu raskauteen, päätin antaa periksi ja olla hiljaa vaivoistani.
Masua mittailtiin kohdunpohjan korkeus oli 19 cm, paino 78,8 kg, paineet 106/66, ja Hemmon syke siinä 135 :)
Kävi myös ilmi, että minulla olisi pitänyt olla lääkärintarkistus noin viikolla 12, mutta sellaista ei tosiaankaan ole ollut. Terkari oli laskenut lääkärintarkastukseksi sen kun kävin silloin viikolla 7 kuulemassa sen kohdunulkopuolis diagnoosin (joka osoittautui sitten todella vääräksi!!!!) No nyt sitten vihdoin pääsen tammikuussa lääkäriin. Todella kiva kohdata se sama tohelo, joka silloin elokuussa ultrasi minut ja lähetti sitten kiirreellisenä tapauksena sairaalaan.
Tänään jouduin odottelemaan junaa 40 minuuttia ja istumaan ei tietenkään päässyt, joten nyt on selkä todella kipea ja mahaa pistelee silleen oudosti! Kauheesti mulla nyt on valitettavaa, mutta oon taas niin pettyny! Missä mun hehkeä keskiraskaus on??? Tää olotila on kyllä kaukana hehkeästä!
Onneksi kohta on pieni loma ja ehkä pääsee lepäilemään... tai sitte ei sillä pitää ravata sukulaisilla joulua toivottamassa.
Ehkä ens kirjoitus on hieman positiivisempi :) Vaikka noita oloja on niin hyvillä mielin silti porskutetaan kohti huhtikuuta :)
Hemmo on nyt siis alkanut todenteolla liikuskella masussa. Tämä on ainakin vielä toistaiseksi (pidätän oikeuden muuttaa mieltäni) mukavaa ja aina saa ison hymyn mun kasvoille :) On jotenkin niin hassua ajatella, että tuossa se ihan lähellä mennä möyrii, mutta kuitenkin niin kaukana. Ukkeli on jo muutaman kerran päässy kokemaan liikkeitä masun päältä, mutta usein käy niin, että liikkeet loppuu kun seinään heti ku isin käsi laskeutuu masun päälle. Hassua, vaikka kuinka yritän, että mä en reagoisi mitenkään eri tavalla niin jostain se Hemmo kuitenkin havaitsee, että siellä ulkopuolella tapahtuu jotain erilaista. Mun kättä vasten niitä liikkeitä nääs satelee ihan kunnolla. Ehkä isin kosketus on sellainen rauhoittava (nyt siis tiedetään, että kumpi pääsee nukutus puuhiin kun Hemmo syntyy ;)
Mun olossa ei suuria muutoksia oo ollu. Väsyttää edelleen aika paljon ja masunahkaa on alkanu kiristeleen aika paljon. Pieniä masukipuja on myös silloin tällöin. Ahdistusta on välillä myös liikunnan vähyyden takia, saatta mennä parikin viikkoa silleen, että en tee mitään muuta ku töitä ja koulua. On niin ikävä urheilua, mutta pelkkä reipas kävelykin tuntuu välillä aika pahalta.
Vielä pitäis pari viikkoa töitä painaa ja sitte vähän yli viikon loma. Ensi viikolla meillä on firman pikkujoulut. Ollaan menossa sellaiseen paikkaan missä on mahdollisuus mennä uiskentelemaan. Sovitin sitte eilen mun biksuja.... oli kyllä naurussa pitelemistä kun katsoin itseäni peilistä!!! Positiivista toki oli se että en näyttäny oikeastaan lihavalta, vaan rantapallon nielleeltä ja sehän sopii uimiseen hyvin, vai mitä?!? Kysyinki ukkelilta, että pitääkö mun laittaa navan päälle joku laastari, ettei porukka naura mun hassulle navalle, joka on menny ihan hassuksi! Mutta siis meinaan kyllä mennä uimaan vaikka oonkin aika koominen näky! Lisäksi oon varannun itselleni jalkahoidon, jota odotan NIIIIN paljon. Jalat alkaa oleen aika poikki ja joka yö on melkoisia kramppeja pohkeissa.
Ai niin löysin täydellisen lampun Hemmon huoneeseen, näitä on myyty Stokkalla joskus, mutta netistä tää löyty täältä designboulevard
Iso kiitos kaikille blogini seuraajille. Paljon olen saanut teiltä ihanilta kannustavia kommentteja ja myötäelämistä!!!! Huomasin juuri, että yli 10 000 kertaa minun blogia on käyty vilkuilemassa :)
Ihanaa joulunodotusta teille kaikille!!!
Hemmo päätti alkaa potkimaan niin kovin, että potkut tuntuu jo mahan läpi. Isi sai siis sunnuntai aamulla kokea ensimmäiset potkut :) Oli aika ihana hetki, kun olin just heränny ja loikoilin vielä sängyssä, kun tunsin, että nyt potkuja satelee melko lujaa. Sanoin sitte ukkelille, että annappa käsi tänne mahan päälle, ollaan ennenki yritetty että josko ne potkut tuntuis, mutta ei ollu vielä tuntunu. Mutta tällä kertaa isi sai tuntea muutaman oikein mojovan muljahduksen. Aika ihmeellinen hetki ku siinä makoiltiin ja hihiteltiin Hemmon touhuille :)
Nyt potkuja ja liikehdintää tuntuukin jo päivittäin. On edelleen aika hassun tuntuista, ja mä näytänkin varmaan välillä vähän hullulta, kun kesken lauseen saatan pysähtyä ja alkaa tunnustelemaan mahaa ja väkisinkin alkaa hymyilemään ku mikäkin vajakki!
Lastenhuoneen suunnittelu eteni viikonloppuna hieman ja muutettiinkin vähän suunnitelmia. Meinattiin, että hankittais työpöydän sijaan ihana lipasto Ikeasta olkkariin ja Hemmolle sama lipasto, mutta eri värisenä ja lisäksi Hemmolle pieni vaatekaappi. Alla kuvia ehkä tulevista hankinnoista.Kaikki kuvat Ikean sivuilta.
Nyt on sekin alkanut, nimittäin perhevalmennus. Eilen oli ensimmäinen kerta ja oli ihan mukava setti. Vähän ehdittiin tutustua toisiin ryhmäläisiin ja keskusteltiin parisuhteesta ja vauvan tuomasta muutoksesta.
Kaikilla ryhmän naisilla oli laskettuaika huhtikuussa ja osalla aika lähekkäin, saattaa olla kovasti ruuhkaa sairaalassa ;)
Seuraavalla kerralla meillä on fysioterapeutti kertomassa jumppaliikkeistä yms ja hammashoitaja kertomassa suuhygieniasta ja sen tärkeydestä. Vaikuttavat molemmat hurjan hyviltä aiheilta. Kaiken kaikkiaan tapaamis kertoja on kahdeksan osa ennen lapsen syntymää osa syntymän jälkeen.
Toivottavasti onnistumme ryhmäytymään hyvin porukan kanssa, jotta saa taas uusia ystäviä ja ennen kaikkea ystäviä, jotka ovat samassa elämäntilanteessa!
Eilen oltiin siinä virallisessa rakenneultrassa ja kaikki oli edelleen kunnossa ja Hemmoa edelleen odotellaan :)
Kaikki muut mitat oli kivasti kasvanut, paitsi reisiluun mitta oli lyhyempi kun 4D ultrassa... ei taida olla kuitenkaan lyhentynyt, vaan pieni mittavirhe. Hemmo oli vilkas ja heilutteli käsiä ja jalkoja, välillä pieni nukahti kesken ultran, mutta sitten alkoi taas vimmattu venyttely :)
Inhottavaa oli tajuta, että nyt ei Hemmoa enää nää ku vasta seuraavan kerran huhtikuussa, HUOH siihen on hirmu pitkä aika!!!! Tosin laskeskelin, että joulun jälkeen oon töissä sellaset 9 viikkoa ja sitte äippälomalle, se ei sitte taas tunnu kauheen paljolta, varsinkin kun mulle ei oo sijaista vielä hankittu!
Yökkäily ja pahaolo on oikeastaan kokonaan hävinny, ainoastaan hampaiden pesun yhteydessä tulee pieniä yökkäilyjä. Väsymystä on edelleen, mutta ei ehkä enää niin pahana! :)
Hammaslääkärissäkin kävin ja ikenet kuulemma oli ihan raskaanaolevan ikenien näköiset (hieman tulehtuneet ja vertavuotavat) johtuu hormooneista, on siis ihan normaalia. Hammaskiveä oli kertyny valtavasti ja inhottava yksi reikäkin löytyi =( ensi viikolla paikataa.
Eipä muuta kun ihanaa viikon jatkoa kaikille teille ja hei nyt on joulukuu, fiilistely alkakoon!!!!!
Tässäpä pläjäys masukuvia, on muuten tuo selkä aika hyvin menny notkolle! On kyllä hyvä, että oon ottanu kuvia, ku itsestä tuntuu että masu ei oo juurikaan muuttunu, mutta onhan se :)
