Masuu

Tässäpä kuva masusta. Nyt kyllä viikkoja kasassa jo 16 :)

Ulkona

Täällä kaikki hyvin! Sää voisi toki olla aurinkoisempi, mutta oikeilla varusteilla ulkoilu sujuu tälläkin säällä. 

Masussa kaikki näyttäisi olevan hyvin. Kävin ultrassa omaan piikkiin juhannus viikolla ja silloin oli viikkoja kasassa 8+3, nyt viikkoja jo 10+1 :)

Ensi viikolla ekat verikokeet ja 16.7 eka kunnan tarjoama ultra. Paha olo vaan jatkuu ja on todella paljon voimakkaampi, kuin ekassa raskaudessa.

Tässä vähän tän päivän touhuilua: 

Myöhässäkö?

Kyllä nyt jänskättää. Menkat on jo kolme päivää myöhässä, mutta en oo tehny testiä vielä. En ollu ostanu testiä valmiiksi kotiin ja perjantaina olin iltavuorossa, enkä ehtiny kauppaan. Tänään vihdoin sain testin ostettua, mutta haluan odottaa aamupissaa, joten aamua odotellessa.

Maha on kyll ollu oudon tuntuinen monta päivää ja oonkin koko ajan aatellu, että nyt ne menkat alkaa, mutta eipä oo näkyny :)

Jännittää ja ihana huomata että jännittää tosi positiivisella tavalla! Kun mielessä on kuitenkin ollu paljon pelkoja uuteen raskauteen ja toiseen lapseen liittyen.

Päätös on tehty.

Kyllä nyt olemme päättäneet, että kakkonen saa tulla jos on tullakseen. Pidätän toki oikeuden muuttaa mieltäni ;)

Katsellaan kuinka meidän käy. Ennen pojua meillä oli yksi keskenmeno, joten sen pelko on taas mielessä. Muutenkin tänään mieleen muistui paljon synnytys muistoja, kun kävin ihastelemassa kaverini vauvaa sairaalalla. Tuntui hassulta kävellä tuttua käytävää ja muistella niitä omia kokemuksia. Toki päälimmäisenä onni siitä omasta pikkusesta, mutta kyllä vahvasti mieleen tulvahti pelko. Pelko synnytyksestä, avuttomuudesta, yksinäisyydestä. Edelleen vielä kahden vuoden jälkeen harmittaa ettei otettu sitä perhehuonetta!

Hui hai nyt vaan hommiin! ;)

Vähän väsyttää

Mökkeilyä jatketaan ja vaikka mummi ja vaari kovasti auttaa Artun hoivaamisessa, niin nyt meinaa kyllä voimat loppua. Ukkeli on siis vielä tän viikon töissä ja viikonloppuna polttareissa ja vihdoin maanantaina hänkin tulee mökille. Mutta nyt kun oon yksin vastuussa kaikesta, niin oon tosi poikki. Toki mummi ja vaari pitää Arttua sylissä ja muutenkin hoivaa pikkusta. Periaatteessa oon nyt ollu 4 päivää täysin kiinni pikkusessa, eilen kävin saunassa pikaisesti yksin.

Tänäänkin oli aivan mahtava sää, aurinko paistoi täydeltäterältä, mutta Arttupa päätti että tänään nuo päikkärit ei oikein maistu, joten valtaosa päivästä meni tuttia laittaessa, vaunuja helutellen, höpötellen ja tietty ruokkien. Ja korostetaan taas kerran, että nuo kaikki kuuluukin mun tehtäviin ja nautin Artun kanssa olemisesta, mutta on raskasta kun sitä tekee päivästä toiseen yksin kaiken!

Pitääpä mainita jotain positiivistakin. Viime yö oli kun suoraan oppikirjasta, herra nukahti puoli yksitoista, heräsi neljältä söi ja nukahti uudelleen heräsi puoli kahdeksalta söi nukahti uudelleen ja sitten noustiinkin yhdeksältä. Tuollaisia öitä lisää. Tosin toki tuo uninvoisi tulla hieman aikaisemmin illalla ja tuon seiskan syötön voisi jättää kokonaan pois :)

No nyt pikkunen nukkuu, joten niin taidan minäkin tehdä!

Totuttelua

Täällä sitä yritetään totutella vauvantuoksuiseen arkeen. Päivät menee ihan hyvin, mutta yöt on aika haastavia. Hemmo ei ihan hirveesti välitä nukkua, kun pienellä vääntää vatsasta niin kovin. Välillä masu pihisee kun ilmapallo ja valtavia röyhyjä tulee.

Meikäläinen on koko ajan ihan paniikissa, että nyt se ei hengitä, nyt se tukehtuu, nyt siltä menee niskat.... Ukkeli yrittää kovasti rauhotella mua, mutta oon kyll ihan hermona koko ajan! Varmaan osasyyllinen on unen puute ja toivottavasti tää panikoiminen tästä laantuu.

Ollaan jo turvauduttu Cuplatoneen ja Relaan, josko niistä olis apua noihin vatsanväänteisiin. Eilen kävi neuvolan täti kotikäynnillä ja painoa oli onneksi tulu ihan kivasti 117g, tätäkin oon panikoinu, että riittääkö mun maito. Pari kertaa päivässä annetaan lisämaitoa noin 20-40ml, nämä lähinnä yöllä. Eka mä kyll yritän imettää, mutta jos toinen ei oo tyytyväinen vielä silloin niin sitten annetaan lisämaitoa.

Hemmon napatynkä irtosi jo pari päivää sitten ja ihoon on tullu valtavasti näppyjä. Vauvan tuoksu on just niin ihana kun kaikki aina sanoo. Eilen kun kävin kaupassa, niin tuli jo ikävä pikkuisen tuoksua :)

Muuten ollaan aika hyvin jo toivuttu synnytyksestä, hieman tekee vielä kipeetä istua, mutta haava on kuulemma hyvin alkanut parantua. Ensi keskiviikkona olis neuvola ja tän viikon perjantaina meen sairaalalle imetysklinikalle, kun tuntuu että tuo imettäminen on aivan älyttömän vaikeeta. Oon nyt käyttäny sellaista rintakumia ja siitä olis kiva jossain vaiheessa päästä eroon ja asennotkin on aika hakusessa.

Pohdintaa...

Kuume senku jyllää ja ukkeliki alkaa lämmetä päivä päivältä enemmän. =) Nyt onkin sitte sopiva aka alkaa pähkäillä jos ja jos ja kun.... siis jos vaikka pikku asukki asettuu masuun joskus kesällä ja työpaikassa olis syksyllä tulossa muutoksia jotka vaikuttaa muhun ja mun uraan...niin mitä pitää tehdä, pitääkö mun kertoa heti työpaikalla, että en oo käytettävissä ens vuonna vai käydä kaikki mulle tarjotut koulutukset ja sitte ku on tolleen ulkoisesti mahdotonta piilotella vauvaa, niin kerronki et hups olin unohtanu mainita et jäänki äippälomalle tässä parin kuukauden päästä!

Niin et mitä ihmettä! Kuka mulle kertoo et mikä on paras tapa. Haluisin olla silleen lojaali duunia kohtaan et kertoisin sit jos jotain kerrottavaa joskus tulee, mutta en haluu et se vaikuttaa mun tulevaisuuden näkymiin töissä. Joo tiedän, et raskaus ei oo työnantajalle syy johon vois nojautua jos ns. ylennys ei tuukkaan, mutta silti vaikuttaa hurjan hankalalta!!!

Joo tää on niin mun tapasta pohtia ja ressaa tällaisista asioista jotka ei tosiaan oo vielä tapahtumassa. Jos nyt eka sais sinne masuun sen asukin, niin voi sitte alkaa ressaan oikeesti! =)

Tätäkö se on?

Hui hui! Nyt se on iskeny pahasti... vauvakuume nimittäin! Onhan se ajatus omasta jälkikasvusta pyörinyt mielessä jo vuoden verran, mutta nyt tuo ukkeli meni ja alko lämpeämään myös ajateukselle omasta pikku-pirpanasta. =)

Tähän mennessä mun kuumeilua on hillinny se, että spermapankin sopimuksessa on sanottu, että ei "jatkojalostukseen", mutta nyt on asiat toisin ja taitaa tuon ukkelinkin biologinekello tikittää.

Mitähän sitä sitte tekis, ku ajatukset pyörii jo raskautumisessa, vaikka yhtään kertaa ei oo vauvaa ees yritetty. ja outoa on se, että miten alkoikin jännittää ja pelottaa ajatus omasta vauvasta, ku ukkeli alko näyttää vihreetä valoa! Miksi? Onkohan muilla tullu samanlaisia tuntemuksia?

No katsotaan mitä tapahtuu. Mä niin haluaisin jo et olis ovis heti huomenna, niin vois lähtee heti yrittään. Mutta ei ne päivät meni juuri ja nyt vaan odotellaan ens kuun ovista. Täytyy ehkä alkaa treenaan jo nyt ;)