Ei suostu, ei sitte millään!

Aamulla klo 9:00 mulle oli varattu aika sairaalalle kääntöyritykseen. Eilinen meni aika jännittyneissä tunnelmissa, enkä oikein saanu kunnolla nukuttua. Sairaalalle menin yksin, sillä miehelläni oli töitä joista ei oikein voinu jäädä pois, ja koska aikaa piti varata kolmisen tuntia, niin tuumasin, että turhaa hän sinne mukaan tulee kökkimään!

Olin sairaalalla hyvissä ajoin ennen yhdeksää ja jännitti kyllä ihan valtavasti. Vähän yhdeksän jälkeen kätilö kutsui minut pieneen huoneeseen, jossa oli mukava nojatuoli, sydänäänikone ja pieni työpöytä. Siinä sitten istuskelin vajaan tunnin ja Hemmon liikkeitä ja sydänääntä mittailtiin. Juteltiin oikein mukavan kätilön kanssa jatkosta ja kävikin ilmi, että sektio ei olekkaan automaattinen ja ainoa vaihtoehto perätila tapauksessa!!!!! Pieni hämmennys, sillä olin luullut, että HUSsilla laitetaan kaikki ensisynnyttäjät perätilatapaukset sektioon. No näin ei olekkaan. Sitten tuli pieni paniikki ja ahdistus (ja tietty itku...) kun tajusin, että mun pitää tehdä päätös synnytystavasta.

No Hemmolla kaikki oli mainiostai masussa ja sydänäänet olivat erittäin hyvät, käyttiköhän kätilö sanaa hyvin reaktiivinen? =)

Seuraavaksi siirryimme lääkärin huoneeseen, jossa ultrattiin Hemmoa ja lapsivettä ja tehtiin sisätutkimus. Hemmon painoarvio oli noin 2,9 kg täysiaikaisena paino olisi noin 3,5 kg. lapsivettä oli hieman normaalia vähemmän, mutta tarpeeksi, jotta kääntöä pystyttiin yrittämään.

Paikalla oli siis kätilö, lääkäri ja terkkariharjoittelija. Lisäksi kääntöä varten paikalle pyydettiin toinen lääkäri (ilmeisesti kokeneempi), sillä hän teki kääntöyrityksen. Kääntäminen ei oikeastaan sattunut, mutta tuntui toki aika inhottavalle. Mutta EI TODELLAKAAN SATTUNUT!!!! Ja mulle korostettiinkin koko ajan että tämän ei kuulu sattua, että jos alkaa sattumaan niin pitää heti sanoa! Siinä sitten makasin, ku lääkäri yritti Hemmoa kääntää, mutta herra ei halunnut kääntyä! Mahdoton tapaus!!!!

Siitä sitten siiryttiin takasin sydänkäyrää seuraamaan, sinne nojatuoliin. Tässä vaiheessa mulla oli jo aika kova nälkä, mutta muuten ei mitään ongelmia. 45 minuuttia siinä taas mittailtiin ja mulla oli kuulemma koko ajan supistuksia???? En tuntenut niitä :) Samalla kätilö varasi mulle ajan lantion mangneettikuvaan, johon meninkin heti seuraavaksi. Kätilöltä sain vielä ohjeeksi, että tänään pitää seurailla vauvan liikkeitä, supistuksia ja vuotoa. Jos supistuksia tai vuotoa esiintyy tai jos vauva ei liiku normaalisti, niin pitää soittaa heti sairaalaan. Lisäksi sain soittoajan maanantaille, joilloin lantionmitat ovat selvillä ja sitten mun pitäis pikkuhiljaa tehdä päätös synnytystavasta.

Tästä siirryin siis mangneettikuvaukseen, se oli aika jännää, ei kestäny onneksi ku joku 5 minuuttia, mutta sekin tuntu pitkältä ajalta, kun piti siinä putkilossa maata IHAN paikoillaan. Niin ja sitten vielä kävin verikokeessa, kun mulla on ollu lämpöä siitä vatsataudista asti.

Huh tulipa pitkä kirjoitus. Nyt siis vaan odottelen maanantaita ja yritän punnita vaihtoehtoja! VAIKEEEEEETA!!!!!!!