Tutustumista ja liikkeitä

Eilen olitiin ukkelin kanssa tutustumassa meidän tulevaan synnytyssairaalaan. Siellä järjestetään joka maanantai ja torstai klo:18:00 tutustumiskierros ja tämä tutustuminen suositellaan tehtävän raskausviikoilla 32-35, ja eilen tosiaan vihdoin päästiin tämä tekemään :)

Jänskätti hiukan, kun astuttiin sairaalan ovista sisään. Aulassa odotti muitakin pallukkamahaisia pariskuntia ja hieman kuuden jälkeen kätilö aloitti kierroksen. Hän kertoi aluksi, että mitä silloin tehdään kun alkaa tuntua siltä, että nyt vois lähtee synnyttämään ja ensimmäinen ohje on soitto sairaalaan. Tämän jälkeen lähdimme kohti synnytysosastoa ja pääsimme kurkkaamaan tarkkailuhuoneisiin ja synnytyssaleihin. Tässä vaiheessa mua alko PELOTTAMAAN, se tunne tuli aika yllättäen! Kaikki ne letkut, lääkeruiskut ja muut sairaalatarvikkeet saivat mut vähän pelästymään. Kätilö kertoi, että mitä tarkkailuhuoneessa tehdään ja milloin sieltä siirrytään synnytyssaliin, hui!!!! Seuraavaksi pääsimme synnyttäneidenosastolle, jossa oli hiljaista kun huopatossutehtaalla! Keskiviikkona ei ollut syntynyt yhtäkään vauvaa ja torstaina oli syntynyt yksi poika! Osastolla on pari kahden hengen huonetta ja loput huoneista on neljän hengen huoneita. Ne pienemmät huoneet oli kyllä tosi pieniä! Saas nähdä, että mikä ruuhka osastolla on, kun Hemmo päättää saapua maailmaan ;)

Kierros kesti sellaiset 45min ja kyllä oli aika tuskaista seistä niin pitkään ja yrittää keskittyä kätilön sanoihin! Mutta nyt siis tiedetään, että minne mennään ja oli kyllä tosi siistit tilat. Ärsyttämään jäi esim. se, että kätilö sanoi, että löytyy amme, jossa voi makoilla (mutta ei saa synnyttää ammeeseen), löytyy jakkaraa, palloa, yms. ja näitä synnyttäjä saa pyytää sitten omien toiveiden mukaan!!!! Juu ja mistähän mä tiedän, että mikä olis kiva apuväline synnytyksessä. Esim ammeesta sanottiin, että jos sinne pyytää niin siellä pitää sitten pysyä ihan kunnolla, jotta sitä ei oo täytetty turhaan!??? Just en tosiaan voi tietää tälleen ensikertalaisena, että auttaako se vedessä lilluminen oloon vai ei!

Olis ollu kiva, että kaikki nää apuvälineet olis myös esitelty, jotta sitten kun aika koittaa niin osais jotain niistä pyytää. Mutta siis kaikenkaikkiaan jäi ihan positiivinen kuva ja kätilö vaikutti oikein mukavalta. Nyt vaan tositoimia odottelemaan :)

Niin ja näin tässä sitten kävi, että esim viime yö meni aika pätkissä kun aloin tunnustelemaan Hemmon liikkeitä, joita ei oikein tuntunu! Aina välillä kylkeä kääntäessä yritin tökkiä mahaa ja mietin, että pitäiskö nousta syömään jotain, jos sillä sais vähän Hemmoa havahtumaan. En kuitenkaan noussu syömään, pissalle vaan muutaman kertaan. Sitte ku ukkelin kello soi niin nousin myös syömään aamiaista ja pikku hiljaa niitä muksauksiakin alkoi taas tuntumaan :) On se kyllä ihmeellistä, että niihinkin on jo niin tottunu, että pitää oikein miettiä, että oliko tuo nyt mun suolisto vai Hemmo. Haastavaa liikkeiden tuntemisessa tekee sen kun tyyppi siis istuu masussa ja vielä kasvot kohti mun selkää, eli kaikki isoimmat liikkeet kohdistuu mun selkää kohti, eli niitähän ei siis tunne yhtä selvästi! Vois kyllä jo pieni kääntyä ja alkaa vaikka pitten potkia mua kylkiin, vaikka se sattuukin aivan varmasti, mutta eipähän tarttis panikoida tälleen. Tässä taas avautumista kerrakseen, joten...

Ihanaa viikonloppua kaikille, on muuten tuota lunta taas tullu ihan kivasti!!!!!